Panetti niin vitusti, mutta yritin hillitä itseäni. Olin juonut pari lasia punkkua, mikä hämärsi harkintakykyäni. Olin jo antautumassa himojeni valtaan, kun pieni järjen ääni koputti takaraivossani: Odotan niitä maanantain testituloksia. Jos tulos on positiivinen, olen asettanut toisen ihmisen alttiiksi sairaudelle. Siinä samalla saattaisi mennä pilalle hieno ihmissuhde.

Kaikesta huolimatta oli todella mukava ilta. Juttelimme, joimma punaviiniä, söimme pitsaa, katsoimme hyvää elokuvaa ja taas juttelimme. Saan paljon irti meidän mielenkiintoisista keskusteluistamme. Parasta on se, ettei tarvitse esittää mitään muuta kuin olen.

Lähdin kotiin kahden aikaan yöllä, vaikka mies tarjosi yösijaa. Olen tavannut hänet jo neljä kertaa, emmekä vieläkään ole harrastaneet seksiä. Tiedän hänen olevan varsin viriili tyyppi, joka ei yleensä paljon aikaile. Ja mitä minuun tulee, tämä nyt on jo poikkeuksellista, etten tähän mennessä ole yrittänyt raiskata häntä. Ensimmäisellä kerralla ei oikeasti tehnyt mieli yhden illan juttua. Toisella kerralla kärsin allergisesta ihoreaktiosta, joka pakotti menemään yksin kotiin. Kolmannella kerralla oli tärkeä palaveri aamulla, joka pakotti aikaisin nukkumaan. Ja nyt tämä. 

Yrittääkö joku kertoa, ettei meidän tulisi harrastaa seksiä? Vai onko nämä syyt vain tekosyitä, joita alitajuntani suoltaa? Olen huomannut, että pidättelen itseäni miehen suhteen. En antaudu täysin tilanteen vietäväksi. En päästä irti.      

Yksi tuttu mies, jota tapailin vähän aikaa sitten, otti yhteyttä tänään ja pyysi luokseen kyläilemään. Tiedossa on rento elokuvailta, mikä tähän olotilaani sopiikin paremmin kuin baarissa hilluminen. Kerroin miehelle avoimesti tilanteestani ja yllätyin kyllä toden teolla, ettei se sitä säikähtänyt. Ajattelin, että masentunut nainen olisi todella turn off, mutta mies vain totesi, että meillä kaikilla on omat ristimme. Helpottaa, kun ei tarvitse esittää muuta kuin on.

En tiedä mitä miehestä haluan. Näimme hänen kanssaan pari kertaa ja juttelimme paljon netissä iltaisin. Aluksi olin todella innoissani tästä uudesta tuttavuudesta, jonka kanssa keskustelut olivat todella mielenkiintoisia. Hän on lisäksi nähnyt elämää paljon, joten maailmankatsomus on avarampi kuin nuorilla miehillä yleensä. Jotenkin vain innostukseni lopahti kuin seinään ilman mitään syytä. Tai no, tajusin etten ole vieläkään päässyt exästäni yli. En ole koskaan uskonut laastarisuhteisiin, enkä halua asettaa toista tilanteeseen, jossa haikailen menneitä. Kai tämä orastava masennus sieltä nosti päätään, tässä kun yksi oire on tunteiden puuttuminen.

Nyt olen kuitenkin iloinen, että hän otti minuun yhteyttä. Kommunikointi muiden ihmisten kanssa auttaa pysymään järjissä ja masennuksen tunteet aisoissa. Tosin en vieläkään mielestäni ole valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen. Mutta en halua jatkuvasti lykätä elämääni tämän sairauden takia. Saa nähdä mitä tapahtuu.... 

Hyvä pano tekisi kyllä nyt terää, mutta pitää muistaa olla varovainen. Aargh.... Miten pystyn hillitsemään itseni?

Kävin tänään vihdoin tapaamassa pöpilääkäriä. Sen mielestä parin kuukauden saikku vois riittää siihen, että alan taas voimaan paremmin. Stressasin etukäteen, että osaanko sille selittää miltä musta tuntuu. Aivan kuin ei olisi sanoja enää. Sairasloma kuitenkin helpotti oloa. Nyt voin ihan rauhassa keskittyä itseni paranteluun.

Niin kuin se lääkäri hyvin totesi, viimeiset pari vuotta mun elämästä on ollut jatkuvassa muutoksessa. Turvallinen monen vuoden parisuhde jäi taakse, eikä opiskelukaan jaksanut kiinnostaa. Onneksi olen koulun nyt saanut väkerrettyä loppuun saakka. Nyt kun olen sen elämän kynnyksellä, jota varten olen valmistautunut koko nuoren ikäni ja sitten käy näin. Tulee totaalinen stoppi. Nyt pitäis antaa vaan elämän tasapainottua. Ainakin on selvää, että suhde Mattiin ei mitenkään auttanut tasapainoisen elämän saavuttamisessa, päinvastoin se enemminkin järkytti tasapainoa kokonaisen vuoden ajan.

Kävin aamulla terveyskeskuksessa antamassa pissanäytteen. Tulos selviää maanantaina. Vielä viikonloppu epätietoisuudessa. No jos se tosiaan on klamydia, niin sen voi onneksi hoitaa lääkkeillä. Ehkä tästä opimme jotakin.... Tai sitten ei.

Juttelin eilen Arin kanssa. Oli mielenkiintoinen keskustelu parisuhteista ja rakkaudesta. Minä haluaisin uskoa onnellisten loppujen mahdolllisuuteen, mutta en jaksa olla tällä hetkellä kovinkaan optimistinen. Ari oli ihmeissään; annan yhden miehen pilata uskoni rakkauteen. Kun se sanoi sen ääneen, tajusin kuinka naurettavalta se kuulostaa. Kuinka pystyisin selittämään, kun en itsekään ymmärrä miten olen niin sekaisin siitä miehestä.

Se oli aluksi innoissaan siitä, että minä tykkään seksistä niin paljon. Oli kuulemma ihanaa, kun nainen haluaa aina ja osaa nauttia. Sitten se kai rupesi häiritsemään sitä. Mies, joka haluaa aina olla tilanteen herra, menetti kontrollin. Ja voidakseen hallita mua, se alkoi pihtaamaan seksiä. Se sai mut jo jossain vaiheessa uskomaan, että mussa on jotakin vikana. Rupesin häpeämään omaa seksuaalista luonnettani. Asia, joka oli tuottanut mulle paljon iloa ja nautintoa elämään, olikin yhtäkkiä huono asia.

Olen aikuinen ihminen ja nämä asiat pitäisi tietää. Mutta jos kaikki aikuiset ja kypsät ihmiset oikeasti käyttäisi kortsua satunnaisissa suhteissaan, mitään tauteja ei olisi. Herra Å vakuutti, että aina käyttää kumia muiden kanssa. Tiesin sen kaunistelevan totuutta, mutta sillä hetkellä en välittänyt. Himo oli ylivoimainen. Räjähtävän mielihyväntunteen levitessä lantion alueelta voihkin onnessani ja annoin Å:n tulla sisääni yhä uudestaan.   

Odotan vain hetkeä, jolloin saan soittaa sille kertoakseni mahdollisesta klamydia-tartunnasta. Naurattaa vain, kuinka monelle Å joutuu soittamaan ilmoittaakseen omasta tartunnastaan. Puolet Helsingistä on saman tautiketjun osallisia.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Näen melkein joka yö unia, jossa harrastan seksiä ja herään voimakkaaseen orgasmiin. Panettaa ja vituttaa tämä mahdollinen tauti. En halua asettaa ketään alttiiksi sille. Yritän olla vastuuntuntoinen – edes jälkikäteen. Selibaatti siis jatkuu ainakin pari viikkoa vielä.